Loistetaan ja löydetään liekkihetkiä Sadun luokassa Jalkarannan koulussa

Kuva: Satu Mälkiä

Loistetaan ja löydetään liekkihetkiä

Miulle ilon kautta ja hyvällä sykkeellä tekeminen, hyvän huomaaminen ja vahvuuksilla ratsastaminen ovat olleet tärkeitä aineksia opetuksessa koko reilu 20-vuotisen opeurani ajan, mutta lisää kipinää niihin sain Kaisan luennoilla kymmenisen vuotta sitten. Olen opettanut kolme edellistä luokkaani ykkösestä kutoseen asti ja aina heti ykkösellä ottanut oppilaiden kotiväen vahvasti mukaan hyvän huomaamiseen avaamalla ekassa (ja jokaisessa sen jälkeen) vanhempainillassa vahvuuskasvatusta ja sen näkymistä luokassa ja opetuksessa. Kirjoitan aina perjantaisin huoltajille viikkokirjeen, jossa kerron muiden asioiden lisäksi mitä vahvuutta milloinkin käsitellään ja mitä huomioita olemme oppilaiden kanssa kyseisestä vahvuudesta tehneet.

Miulla hyvän huomaamisen ja vahvuuskasvatuksen ytimessä ovat sanallistaminen (=vahvuuspuhe), hoksauttaminen, säännöllisyys ja pitkäjänteisyys. Meidän luokassa pidetään Minä-tunti/-tunteja viikoittain ja annetaan Minä-tunneilta vahvuuksiin liittyviä kotitehtäviä Minä-vihkoon. Kotitehtävissä on usein myös oppilaiden kasvun ja kehityksen sekä antaa mahdollisuuden oppilaalle hehkuttaa vahvuuksiaan myös omille vanhemmilleen.

Eri aineiden oppituntien aluksi kerron usein tunnin tavoitteen ja mietimme sitten oppilaiden kanssa mitä vahvuutta tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan. Samoin tunnin lopuksi pohdimme yhdessä mitä vahvuuksia huomasimme toisten tai itsen käyttävän tai mitä olisi tarvittu. Myös ulkona oppimisessa vahvuuksien käyttö on aina yksi oppimisen tavoitteista.

Päivittäin kiitän ja huomion yksittäisiä oppilaita vahvuuksien käytöstä esim. ”Kiitos kun käytit ystävällisyyden vahvuutta, kun avasit muille oven!” tai ”Olipa upeaa huomata kuinka sinnikkäästi jaksoit tehdä tehtävän loppuun, vaikka aluksi hermostutti. Otit avuksesi myös itsesäätelyn vahvuuden, kun keräsit itsesi. Huomasitko itse, kuinka käytit vahvuuksiasi?” Aika nopeasti esimerkin voimalla myös oppilaat alkavat sanallistaa ja hoksata vahvuuksien käyttöä; joko omaansa tai toisten. Ensin varmistellaan esim. ”Ope, käytinkö luovuuden vahvuutta, kun keksin tähän tehtävään uuden ratkaisun?” tai ulkona oppimisessa metsässä ”Eiks tässä tehtävässä ollu myös ryhmätyötaitojen käyttöä, kun tehtiin tätä yhdessä?” Open sydän ihan sulaa, kun sitten alkaa kuulla oppilaiden kehuja ja vahvuuspuhetta toinen toisilleen. Ja ihan uskomatonta oli se, kun oppilaat olivat järkänneet miulle helmikuussa yllätyssynttärit, jossa ohjelman lisäksi oli itse tehty kakku, jossa oli koristeena vahvuusvariksen kuva (variksen väristä marsipaania oli etsitty kuulemma kaikista Lahden kaupoista) sekä kortti, johon oli kirjoitettu miun vahvuuksia heidän näkemänään.

Vahvuudet ja hyvän huomaaminen puskevat meillä läpi ja tulevat esiin yllättävän monella tavalla. Viime keväänä teimme kevätjuhlaan vahvuusnäytelmän, jossa kaikki oppilaani pääsivät esiintymään. Tein käsikirjoituksen, jota sitten yhdessä oppilaiden kanssa muokattiin meidän näköiseksi. Oli ihanaa huomata sen prosessin kautta, että oppilaat ovat aika syvällä vahvuuksien ymmärtämisessä, kun pystyivät tuomaan niin käsikirjoitukseen kun näytelmään, sen ilmaisuun ja esiintymiseenkin tosi syvällisiä ja aitoja huomiota, kehitysideoita sekä erityisesti tunteita. Kevätjuhlanäytelmän kautta saimme kylvettyä vahvuuspuhetta myös muille luokille ja muiden luokkien huoltajille; hyvä siis kantaa eteenpäin.

Vahvuuksista on tullut luokassamme myös verbejä. Oppilaat lukevat ilmeitäni yllättävän tarkasti ja tietävät kuulemma hymystäni milloin meillä on tulossa pistokas. Eräs kullanmuruni sanoi miulle: ”Ope, sun pitää sinnitellä hymyilemättä, jotta me ei tiedettäis, että on pistokas tulossa!”. Sinnikkyys taipui siis sinnittelyksi.

Tiedän, että nämä oppilaani tulevat pärjäämään maailmassa, kun ovat löytäneet vahvuuksiaan, loistavat niiden kanssa ja meillä on ollut kosolti yhteisiä liekkihetkiä vahvuuksien parissa. Lukuisia loistavia liekkihetkiä sekä hyvän huomaamisesta hurmioitumista myös juuri sinulle! <3

Satu Mälkiä, Jalkarannan koulun 3a-luokan opettaja Lahdesta, Huomaa hyvä-lähettiläs


Edellinen
Edellinen

Kaisan vinkit rehtorille

Seuraava
Seuraava

Variksen tervehdys-juliste